perjantai 28. kesäkuuta 2013

Taivas ja helvetti

Seuraavasta, zen traditiosta lähtöisin olevasta kertomuksesta käy ilmi tunnetilojen äärimmäisyyksien luoma maailmankuva.
Nuori samurai-taistelija pyysi kunnioittavasti iäkästä zen-mestaria opettamaan hänelle, mitä taivas ja helvetti ovat. Zen-mestari pilkkasi paheksuen: "Miksi minä opettaisin sinulle taivaan ja helvetin salaisuudet? Epäilen, ettei sinunlaisesi tietämätön ja kelvoton narri pysty pitämään edes miekkaansa kunnossa. Kuinka uskallat kuvitella, että ymmärtäisit näin korkeita oppeja..." Mestari jatkoi samaan loukkaavaan tyyliin. Nuori samurai ensin hämmentyi ja sitten tuli raivosta punaiseksi. "Mestari tai et, samurain pilkkaamisesta seuraa kuolema!" Vihoissaan nuori samurai nosti miekkansa uhkaavasti kuolettavaa iskua varten. Zen-mestari katsoi samuraita suoraan silmiin ja sanoi "Tuo on helvetti". Vimmansa keskellä samurai tajusi, että mestari oli opetuksellaan ajanut hänet vihamielisen egon elävään helvettiin.
Nöyrtyneenä samurai kumarsi syvään mestarin edessä. Katsoessaan ylös viisaan vanhuksen myötätuntoa säteileviä kasvoja, samurai tunsi syvästi liikuttuneena suurta rakkautta ja kiitollisuutta sydämessään. Mestari hymyili ja sanoi: "Ja tuo on taivas."
Se kuinka käsittelemme tunteita määrää, koemmeko helvetin vai taivaan maan päällä. Gandhi on sanonut, että ainoat "paholaiset maailmassa ovat ne demonit, joiden sallimme juosta vapaasti sydämessämme." Kielteiset tunnetilat ovat voimia kuluttavia demoneja sydämessä. Kun ohjaamme tunne-energiaa rakentavalla tavalla, käytämme elinvoimaa taloudellisesti. Tunteista ei tehdä julkisia näytöksiä eikä niitä myöskään kielletä. Tunnetilaan ei antauduta eikä sitä vastaan taistelle - sen energia käytetään luomaan myönteisyyttä.
- Irene Hopkinsin kirjasta Kundaliinijooga Sisäisen voiman lähde.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti