tiistai 27. toukokuuta 2014

Kolean päivän lukemista

Ihana lämpöinen viikko takana, nyt olemme siirtyneet taas koleaan ja kylmään. Ulkoillessani vastaantulijalla pipo ja hansikkaat kädessä. Huivin laitoin itsekin kaulaan mutta mietin kyllä että hansikkaat olisivat olleet tarpeen. Upean kirjan löysin muutamalla centillä Raffaellon elämästä ja taiteesta kertovan.
Rafael eli Raffaello (6. huhtikuuta 1483 Urbino – 6. huhtikuuta 1520) oli renessanssiajan italialainen taidemaalari ja arkkitehti. Häntä pidetään yhtenä Italian renessanssiajan päämestareista[1]. Hänet tunnetaan myös nimillä Raffaello SanzioRaffaello Santi[1]Raffaello de Urbino tai Rafael Sanzio de Urbino.
Rafael tunnetaan parhaiten Madonnan kuvistaan ja pyhää perhettä esittävistä maalauksistaan sekä Vatikaaniin tekemistään mittavista freskoista.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafael syntyi Urbinossa pitkänä perjantaina kello kolme yöllä. Vasari ylistää Rafaelin luonnetta ja kirjoittaa tämän saaneen syntymälahjanaan vaatimattoman ja jalon luonteen. Rafaelin isä oli Giovanni de' Santi.[2]. Rafaelin äiti kuoli vuonna 1491 ja isä 1494.[3]
Rafael opiskeli Perugiassa Pietro Peruginon johdolla[1], jonka tyylin hän omaksuikin alkuvuosina täydellisesti.[4] Hän asui vuodesta 1504 Firenzessä ja 1508–1520 Roomassa[1]. Muutettuaan Firenzeen Rafael omaksui Leonardo da Vincin ja Michelangelon tyylin.
Pietarinkirkon ensimmäinen arkkitehti Bramante da Urbino (k. 1514), joka oli Rafaelin kaukainen sukulainen, esitteli Rafaelin vuonna 1508 Paavi Julius II:lle, joka sitten kutsuikin Rafaelin vuonna 1509 Roomaan maalaamaan Vatikaanin Stanzat eli paavin yksityiset tilat. Tunnetuimpia Rafaelin maalaamista freskoista ovat Ateenan koulu, jonka hän maalasi paavin kirjastoon[5] ja Väittely pyhästä sakramentista. Näistä Ateenan koulu esittää antiikin kuuluisia filosofeja, jotka on ryhmitelty Platonin ja Aristoteleen ympärille. Nimitys on peräisin Bellorilta vuodelta 1695.[3] Väittely pyhästä sakramentista kuvaa Jeesuksen johtamia kristittyjä teologeja. Kummatkin freskot ovat puolikaaren muotoisia.
Freskoillaan Rafael saavutti paikan aikakautensa eturivin taiteilijana ja hänestä tuli myös haluttu muotokuvamaalari. Hänen tyylissään oli klassista sopusointua ja symmetriaa, runsaasti värinyansseja sekä hillittyä harmoniaa.[5]
Paavi Leo X nimitti Rafaelin Pietarinkirkon pääarkkitehdiksi heti Bramanten kuoleman jälkeen 1514, missä tehtävässä Rafael oli kuolemaansa saakka vuoteen 1520[1][5]. Samana vuonna 1514 hänet nimitettiin Rooman arkeologisten kaivausten ylivalvojaksi. Rafaelin käsialaa ovat ensimmäiset tunnetut rakennussuunnitelmat, joissa pohjapiirrokset, julkisivut ja läpileikkaukset ovat kaikki samassa mittakaavassa. Tämä työtapa on arkkitehtien keskuudessa käytössä edelleenkin. [5]
Rafael kuoli kuumetautiin 37-vuotiaana Roomassa vuonna 1520.[5] Nykyisin hänen hautansa on Rooman Pantheonissa. Koti Urbinossa on museona[1].

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti