keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kun keho sairastaa


On etsittävä sen syitä mm. mielestä
ja näitä sitten googlailemaan jäin....

" Jos joku toivoo hyvää terveyttä, hänen tarvitsee ensin kysyä itseltään, onko hän valmis luopumaan sairautensa syistä. Vasta silloin häntä on mahdollista auttaa" ~ Hippokrates
Keho ja mieli toimivat yhdessä, mutta sitä ei voi nähdä, ainoastaan tuntea. Keho heijastaa emotionaalisia ja psykologisia tunnetilojasi. Positiivinen asenne ja vahva immuunisysteemi ovat terveen henkisen, fyysisen ja emotionaalisen tilan tulosta. Vain silloin kun emme välitä kehostamme, pystyy sairaus murtamaan sen luonnollisen puolustuksen.
✿¸.•*¨`*•..¸ƸӜƷ✿¸.•*
Rise Earth- sivustolta

Täältä löytyi myös mielenkiintoista asiaa. 

Sain ihanalta Valkoisen Liekin voima sivustolta tärkeä viestin.

Valkoisen Liekin Voima sivustolta


Sydän ja psyyke


Sydän on ihmiskehon keskus. Se on myös ihmismielen keskus. Kaikki sydäntä koskevat asiat merkitsevät symbolisesti elämää ja kuolemaa. Siksi, kun sydämeen sattuu, se pelottaa ja ahdistaa. Tieto sairaudesta ja sen hoidoista sekä lisää että poistaa pelkoa.
Ihminen on aina kiinnostunut itseä koskevasta tiedosta, koskee se sitten fysiikkaa ja psyykeä. Kanadassa on psykoterapeuttisia suuntauksia, jossa hoidossa olevalle kerrotaan mahdollisemman paljon ihmisen anatomiaa koskevaa tietoa ja tämän oppimisen ja tiedostamisen kautta tervehtyminen tai sairauden hallinta lisääntyy.

Ihminen toimii kokonaisvaltaisesti. Kehon sairaudet heijastuvat psyykeen ja mieli voi sairastuttaa kehon. Monilla fyysisillä sairauksilla on psyykkistä taustaa. Tutkitusti näin on esimerkiksi reumasairauksien, sydän sairauksien ja vaikkapa selän sairauksien kohdalla. Stressi koettelee psyykeä ja fyysiset oireet pahenevat stressin johdosta.
Kroonisesti sairastuneen ihmisen suuret haasteet ovat oman sairauden hyväksyminen, sen kanssa elämään totuttelu ja kriisitilanteissa tarkoituksenmukainen toiminta. Ei ihmisen tarvitse olla terve, kokeakseen itsensä terveeksi. Oma asenne ratkaisee tavan suhtautua asioihin. Monet pysyvästi sairaat elävät sovussa itsensä kanssa todeten: "Onhan minulla tämä sairaus, mutta voi kohtuullisen hyvin".

Sairauden vangiksi jääminen on paha asia. Ihminen ei silloin näe elämässään kuin sairautensa ja hän lakkaa elämästä. Jokaisella on elämässään vaiheita, jolloin sairaus saa yliotteen, mutta sairauden psyykkinen haltuunotto merkitsee juuri sen suhteuttamista osaksi itseä. Kerrotaan tarinaa kahdesta intiaanista iltanuotiolla. Vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minulla on sellainen tunne, että sisälläni on kaksi koiraa. Toinen sanoo, että sinusta ei tule koskaan mitään ja toinen sanoo, että tulet pärjäämään hyvin." Yö kuluu, nuotio alkaa hiipua ja päivä valjeta. Nuorempi intiaani kysyy vanhemmalta:" Mitä sinulle tapahtuu. Kumpi koirista voittaa. Ja vanhus vastaa pitkän mietinnän jälkeen: " Se, jota minä ruokin."

Terveyden ylläpitämisen keinoja 

Mielen terveyttä tukevat hyvä uni, selkeä päivärytmi. päivittäinen hyvä ruoka ja liikunta sekä ystäväverkosto.

Ihminen nukkuu noin kahden tunnin jaksoin yönsä. Uni vaihtelee kevyen ja syvän unen rytmeissä. Uni alkaa kevyellä jaksolla, sitä seuraa syvä uni ja sitten taas seuraa kevyt univaihe. Kevyen unen aikana näemme unta ja alitajuntamme työstää meidän vaikeaksi kokemia asioita tai päivällä kokemiamme asioita. Näemme unta siis aina kahden tunnin välein, vaikka useimmiten muistamme vain aamun viimeisen unen. Syvän unen aikana aivomme lepäävät ja saavat energiaa. Molempia unen jaksoja tarvitaan psyyken "kunnossapitoon". Lisäksi on tutkittu psyyken tarvitsevan enemmän unta kuin kehon.

Päivärytmi jäsentää elämäämme. Työaikana meillä on automaattisesti oma työpäivärytmimme, josta loma- ja vapaa-aikana rytmi heti eroaa. Rytmivaihtelut virkistävät ihmistä ja päivänrytmin säännöllisyys taas kantaa ihmistä.

Säännöllinen liikunta hoitaa mieltä. Päivittäinen kävely on mielen kannalta parhaita liikuntamuotoja. Kävelyn yksitoikkoisuus konkreettisesti antaa ajatusten "karata" muualle ja jo puolen tunnin kävely auttaa mielialojen tasaamisessa. Kävely karkottaa painavia asioita mielestä ja vapautta ajatustilaa uuteen.

Säännöllinen ruokailu on tärkeää. Ihmisen tulee syödä hyvillä mielin, ei kaloreista syyllisyyttä kantaen. Syyllisenä syöminen tekee miellyttävästä ruokailuhetkestä ahdistavan. Ruoan ja mielen tasapainon yhteyksiä tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti.

Lähi-ihmiset, ystävät ovat tärkeimpiä ihmistä kannattavia voimia. Me tarvitsemme luottoihmisiä, joille uskaltaa uskoutua ja kertoo vaikeista asioista. Heitä tulee olla useampia kuin yksi. Kun käymme mielessämme läpi kriisitilannetta, se vaatii usein asian kertomisen monta kertaa. Yksi ystävä voisi tukehtua tarinoihimme ja siksi useammat ystävät ovat avuksi. Me kerromme asioista hieman eri tavoin eri ihmisille ja nämä läsnäolijat kantavat meitä vaikeuksien yli. Kutsun heitä usein arkunkantajiksi, sellaisiksi tuki-ihmisiksi jotka kuljettavat meidät yli vaikeiden kohtien. Nämä ihmiset tulee löytää ajoissa, silloin kun menee hyvin ja heihin tulee pitää yhteyttä. On myös eettisesti oikein miettiä, kenen arkunkantajana eli tuki-ihmisenä itse toimii.

Mieli ja muutokset 
Muutoksia tapahtuu yhteiskunnassa, työelämässä ja meissä itsessämme. Muutos pelottavat. Ne pakottavat meidät oppimaan uutta eikä mieli aina ota uutta vastaan. Alitajuisesti me aina vastustamme muutosta, kunnes olemme sen sulattaneet ja oivaltaneet sen tuomat hyödyt. Kaikki ihmiset haluavat kehittyä, koska se on ikään kuin omassa hallinnassa. Muutos taas koetaan ulkopuolelta tulevana, saneltuna tapahtumana, johon ei ehkä itse voi vaikuttaa. Muutoksesta ahdistuminen on siis tervettä.
Se on sopeutumisprosessia.

Yhteiskuntamme on kiireiestynyt. Kaikki juoksevat aikaa kiinni. Tänään opittu alkaa olla vanhaa huomenna. Kiire syö toisesta ihmisestä välittämistä. Ei ole aikaa nähdä "naapuria", kun pitää kiirehtiä omassa elämässä. Työelämässäkin on kiire. Tehdään aikatauluja, perustetaan määräaikaisia projekteja ja tehdään tulosta. Työpaikasta on tullut tuloksentekopaikka ja tulosyksikkö. Eläkeläisetkin mitoittavat elämäänsä tehokkuudella. Rauhaisaan elämään pääsee vain ajattelun ja opettelun kautta.

Yksityiselämämmekin muuttuu. Ydinperhe laajentuu uusperheeksi tai uusuusperheeksi. Asuinpaikkakuntaa muutetaan ja tärkeät ihmissuhteet voivat katketa.

Nämä kaikki muutokset ovat ulkopuolelta, yhteiskunnasta ja kulttuurista tulleita muutoksia. Itse ihminen ei ole paljonkaan muuttunut. Me synnymme, elämme ja kuolemme biologian lakien mukaisesti. Ainoat muutokset näkyvät ihmisessä eliniän pitenemisenä ja psyykkisten painetekijöiden lisääntymisenä. Muutosten ryöpyssä terveenä pysyminen vaatii vahvaa persoonallisuutta ja monia yhteiskunnan kautta tulevia tukiverkkoja.

Yksilön elämä sisältää luopumisia. Kun luovumme asioista, meille jää ylimääräisiä voimavaroja kasvuun. Jokaisen tulisikin säilyttää imu kasvuun ja kehittymiseen. Meillä on paljon mahdollisuuksia uudistua, jos emme ole itse itsemme esteenä. Suomalainen sisu oli tuotemerkki heti sodan jälkeen. Nyt sitä taas kaivataan sekä henkilökohtaiseen selviytymiseen että yhteiskunnankin selviytymiseen.

Haluamme olla osa yhteisöä ja heimoa. Karpatioiden heimo sisältää tietyt peruslähtökohdat. Kuulutte yhteen, olette osa suurempaa kokonaisuutta. Teitä sitoo sydän. Kaikilla teillä olla oma paikka yhdistyksessänne ja moninaisuus tuo rikkautta. Tätä heimolaisuutta kannattaa vaalia ja viljellä.

Myönteisyys elämän asenteeksi 
Tutkimukset ovat osoittaneet, että myönteiset yhteisöt tukevat sen jäseniä. Kielteiset yhteisöt syövät kaikkien voimia. Myönteisyyden kehittäminen on iso haaste. On opittava löytämään "risukasasta" onnen tuokio, se hetki, jona tuntuu mukavalta. Jokaisessa päivässä se on. Pikemminkin kysymys on, haluammeko sen kohdata. Voimme helposti katkeroitua ja kielteistyä ja jäädä arvostelijoiksi. Äitini otti myöhempinä elinvuosinaan tavakseen todeta, että ei tämä elämä hullumpaa ole. Kun tiedustelin, miksi hän tätä korostaa oli vastaus osuva: "Ajattele, että pahimmillaan menen hautaan enkä ole koskaan elämässäni kokenut, että minulla on ollut hyviä hetkiä. Siksi totean ne hetket ja aina ääneen, että itsekin kuulen."

MielenterveysMielenterveydestä on monta tieteellistä ja vähemmän tieteellistä määritelmää. Joskus romaaneissa tai lauluissa saavutetaan parhaat luonnehdinnat eri asioille. Minulle mielenterveyden tuoreeksi määritelmäksi sopii:
"Riemujen rikkaus ja surujen summa, onnekas rakkaus ja tuskakin tumma, syömehen pienehen mahtua voi, onnea, iloa, oi. Aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tuntehen paloa ja kylmyyttä sieltä, syömmestä pienestä löytyä voi, paljon, min kohtalo toi.

Tämän mielenterveyden määritelmän toivoisin kipinöivän mielessänne ja haastan teitä hyväksymään elämänne, sairautenne ja etsimään syömmestä pienestä elon ja myönteisyyden ja rauhaisan elämän helmiä. Ne pitävät elämässä kiinni.

Teksti: Pirkko Lahti, Psykologi

Huolehdi hyvinvoinnistasi – harjoitus stressin purkamiseen

Keho ja mieli ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa, vaikka emmesitä aina huomaakaan arjessamme. Kun kehosta pitää hyvää huolta esimerkiksi liikunnalla, ravinnolla ja levolla, myös mieli on virkeämpi ja levollisempi. Vastaavasti hyvinvoiva mieli heijastuu takaisin kehoon elinvoimana.
Arkisien kokemuksien lisäksi kehon ja mielen yhteyteen liittyy kiehtovia, kohottavia ja jopa taianomaisia ulottuvuuksia. Joillakin intuitio ilmenee kehon aistimuksina, toiset pääsevät syvän ilon ja rauhan tilaan meditaation tai fyysisen läheisyyden kautta.
Osa meistä löytää kehon ja mielen yhteyden vasta sairastumisen, menetyksen tai onnettomuuden yhteydessä pakon sanelemana. Monet kuvittelevat tuon yhteyden löytämisen olevan niin vaikeaa, ettei sitä voi tehdä ilman pitkää irrottautumista oravanpyörästä. Väitän kuitenkin, että meidän ei tarvitse odottaa seuraavaa katastrofia tai parempia olosuhteita. Yhteyden itseemme ja sisäisiin voimavaroihimme voimme saada juuri tällä hetkellä työpisteen äärellä tai bussissa istuessamme.
Jos stressi ja huolestuneet ajatukset ovat vieneet sinut kauaksi elinvoimastasi, suosittelen suunnan muutosta pienin askelin. Alla yksi suosikki harjoituksistani levollisuuden löytämiseen. Löysin harjoituksen psykiatrian professori Stanley H. BlockinKehon ja mielen yhteys -kirjasta.

Harjoitus stressin purkamiseen:
Ensimmäinen osa
1. Mieti itseäsi stressaava asia, kirjoita se keskelle paperia ja ympyröi se.
2. Kirjoita aiheen tiimoilta mieleesi tulevat asiat ympyrän ympärille.
3. Istahda katsomaan paperiasi:
– Mitä mielessäsi tapahtuu?
– Millaisia kehon tuntemuksia sinulla on?
– Miten toimit, kun kehosi on tässä tilassa?

Harjoituksen toinen osa:
1. Kirjoita sama asia toiselle paperille ja ympyröi se.
2. Tule läsnäolon tilaan tarkkailemalla ympäriltäsi kuuluvia ääniä, tunne istuin ja jalkojen yhteys maahan, huomioi hengityksesi. Jos ajatuksesi harhailevat, tuo ne lempeästi takaisin.
3. Kun alat kirjoittamaan mieleesi tulevia asioita uudelle paperille, pysyttele läsnä tässä hetkessä. Voit tuoda huomion takaisin tuntemalla kynän kädessäsi, hengityksesi, kehosi tai ympäristön äänet.
4. Tarkkaile uutta karttaasi ja oloasi sen kirjoittamisen jälkeen:
– Mitä mielessäsi tapahtuu?
– Millaisia kehon tuntemuksia sinulla on?
– Onko tämä kartta erilainen kun edellinen? Millä tavoin?
– Mitä stressitasollesi tapahtui?

Jos haluat jakaa kokemuksia harjoituksesta tai omia vinkkejäsi arjen hyvään oloon, blogini kommenttiosa on käytössäsi.
Levollista ja hyvää oloa toivotellen,
Kaisa 
Lue muut Kaisan jutut täältä.


Kaisa Kärkkäinen on hyvinvointialan moniosaaja, jonka intohimona on elämässä kohdattujen haasteiden muuttaminen iloksi, hyväksi oloksi ja viisaudeksi. Hän on kokenut joogaopettaja, hyvinvointivalmentaja ja hyvinvointipalveluiden konseptoija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti